Ouroboros - Kirjoittamaton
Osa 1. Aloitus, laatiminen
Ouroboros - Kirjoittamaton on pelillinen veistos, jonka kehitimme yhdessä (Petri ja Sonja) Keravan Prismassa kahvituokiolla, joka ei muuten näyttänyt etenevän mihinkään.
Pohdimme kaikenlaisia skenaarioita, jossa voisimme yhdistää taitomme
Lukuisat väkinäiset ajatusleikit hylättyämme mietimme pakopelejä, jossa koko ympäristö olisi veistos. Sitten vain pakopeli, joka olisi veistos.
Minäpä kerron nyt koko tarinan. Enkä aio valehdella tästä prosessista, kaikki ei ole niin suunniteltua, kuin miltä se näyttää ja minä haluan kertoa sen. Minusta mukautuminen on tärkeää vaikka se on peruskoulussa aina opetettu päinvastaiseksi. Kaiken pitää olla etukäteen suunniteltua ja onnekkaita sattumia ei ole. Eikös koko elämä maapallolla ole mukautuvainen? Kyllä se mukautuminen, improvisaatio ja onnekkaat sattumat ovat ihan hyväksyttäviä työkaluja ^ ^
Aluksi tosiaan palaveri vaikutti siltä, ettei siitä syntyisi mitään mukavien jutustelua kummempaa. Veistospakopeli oli kuin salama kirkaalta taivaalta ja into meissä tuntui paisuvan paisumistaan.
Minulle pakopelit olivat vain minimaalisen kokemuksen kautta tuttuja, Helsingin vanhassa teatterissa oli pakohuone, jonka olin pelannut serkkujeni kanssa. Sonja taas tunsi nämä kuin omat taskunsa ja hän oli paitsi opastanut pakopeleissä, myös suunnitellut ja toteuttanut näitä.
Minulle taas muovailtavat veistokset ovat ainoa asia, joka tässä maailmassa on helppoa. Mieluummin muovailen vaikka tuhannen hahmon kylän, jossa meneillään hirttäjäiset, kuin sitoisin kahdet kengännauhat. Reitti oli siis selvä!
Nyt ongelma oli se, että emme yhtään tienneet miten tämän koko höskän toteuttaisi.
Sen kuitenkin tiesin, että tarvitsimme lukkoja ja jonkin maiseman, jota rakentaa. Tämä riitti alkuun! Sonja alkoi laatia pelin ideaa, tavoitetta ja miten sen saa toimimaan veistoksen kanssa. Minä aloitin muovaamaan ihmishahmoja sekä kasveja, koska niitä nyt ainakin tarvitaan tarinaan ja maisemaan.